Tuulen myötä

Tuulen myötä on kuvakirja surusta, joka ei katoa, mutta muuttaa muotoa
aikanaan.

On matkaan lähdön aika: pikkumummu kutsuu saattamaan, onhan hän lähdössä
soutumatkalle.

- Lähdetään jo, mummu hymyilee, - niin päästään perille.

Niin vene lipuu hiljaa irti rannasta ja katoaa sumuun kohti vastarantaa.

Tuuli on myötä, ei vastaan, kun pikkumummu soutaa. Kuolema on läsnä,
tuimana ja lempeänä. Kun suru saa rauhassa olla, se asettuu ja rinnalle
syttyy ilo: pikkumummu on muistoissa mukana ja säteilee aurinkoa.

Katri Tapolan ja Sanna Pelliccionin viides yhteinen kuvakirja kertoo
kuolemasta ja surusta, jota voi kohdata kirkkaan runokielen ja pehmeän
akvarellikuvituksen äärellä. Kauneus kantaa perille saakka.
Kuvakirjataiteella on kyky koskettaa sisintä kauneuden, läsnäolon ja
kohtaamisen keinoin.